Musta tuntuu että kaikki mun lähimmät (perhe, ystävät ymymy) ei ota mua tosissaan. :<
Ei ne ede vois tajuta kuinka paljon muhun sattuu, enkä mä edes halua että niihin sattuis niin paljon kuin muhun.
Mut silti. En osaa ottaa apua vastaan, se on ihan säälittäväää. Vaikka oikeesti ei ole, mutta mukamas tuntuu siltä, -.-
Tiedän että mulla on lähimmäisiän jotka musta rakastaa, mut silti.
Usein tuntuu siltä että olisin yksin,. Ja yksin olo on maailman paskaimaisin olo IKINÄ.
Apua haluan ottaa vastaan minkä voin, mutta ei voi mtn, että ihmisenä olen niin rajoittunut, etten voi hyväksyä muiden apua.
Tänään oltiin ajelemassa, minä, isoveljeni, hänen tyttöystävänsä ja kaksi parasta ystävääni, Jenna ja Mervi. Sanoin heille suurimman pelkoni. Sanon teille sen saman,
JOS MUN LEIKKAUS MENEE VÄÄRIN, JOS HALVAANNUN, OLETTEKO MUN YSTÄVIÄ ???
Yksinäisyyden pelko on pahin, en halua olla yksin.
Fuck you iskias, haluan olla terve.
Kun mut on leikataan kolmanne kerran, niin sen jälkeen aion olla superterve, ja teen mitä ikinä haluan. En anna maailman rajottaa itseäni ollenkaan !
HAISTAKAA KAIKKI EPÄILIJÄT PASKA, MÅÄ AION PARANTUA !!
Ja toivottavasti te lähimmät ootte _aina_ mun tukena. <3
> > >
<3
VastaaPoista