F R I E N D S

Tuli tuonne ask.fm:n puolelle kysymystä, että tekisinks mää kuvallista ystäväpostausta blogiin. No mää ny aattelin et koska on ystävänpäiväki tulossa ja kaikkee, nii voisin semmosen vaikka tehäkki. Ja senki takia aattelin tämmäsen ny tehä koska mulla on taas kuollettavan tylsää enkä saa nukutuks.

Etin kuvia mun kavereista, mut sit niitä tuli aika paljon nii päätin tehä tän postauksen niistä ystävistä, kenen kans liikun kaikista eniten ja keiden kanssa pystyn kaikista parhaiten olemaan oma itseni ja puhumaan asioistani luottamuksellisesti. Joten jos jotain tiettyä ei nyt tästä postauksesta löydy, nii älä silti loukkaannu. Se ei  meinaa etteikö joku olis yhtä tärkee ku joku postauksessa oleva.

Kuvia yritin laittaa PicMonkeyn avulla siistiks kollaasiks, tytöt ja pojat omissaan. Voisin aloittaa vaikka siitä tytykollaasista. Ja yritän pitää tekstin helppolukuisena, selkeenä ja lyhkäsenä.

Saija 

Oon tuntenu hänet vuodesta 2O1O ku aloitetiin opinnot samassa koulussa. Tututstuttiin melko nopeesti (mitä ihmettelen, oon aika huono tutustumaan uusiin tyttöihin, ne yleensä aina mulkoilee mua vaa pahasti) ja ruvettiin liikkuun koulun ulkopuolellaki keskenämme. Tutustuin siinä samalla sit tietysti Saijan tyttäreen, ja nykyään tuun todella hyvin toimeen kummankin kanssa. Tykkään Saijan seurasta, sille saa valittaa ja angstaa mistä vaan ja millon vaan. Ja se kuuntelee, auttaa ja valittaa mukana. Sen seurassa voin makaa kuoleman rapuloissa sohvalla ja haista vanhalle viinalle ja oksennukselle, sitä ei haittaa tuommoiset ko se on itekki samanlainen mun seurassani. :D

Jenna 

Hänet oon tuntenu yläasteelta asti ja sillon liikuttiin samoissa piireissä tosi paljon. Perseiltiin koulussa ja vapaa-ajalla, biletettiin ja tapeltiin. Jossain vaiheessa amiksen aikoihin meille tuli vähä taukoo, ei enää hengailtu nii paljoo. Ei oikeestaan ollenkaan. Sit Jenna sai lapsen ja menin moikkaan niitä heidän silloiseen uuteen kotiinsa. Liikuttiin sit taas hetken aikaa keskenää, mut sit taas vähä jäi. Sit joskus vuonna 2O1O kai alettiin pitää taas enemmän yhteyttä toisiimme ja ny me ollaan tässä: Jenna on paraskaveri, luotan siihen sataprosenttisesti ja ei oo kai mitään, mitä en vois tehä tai sanoa sen aikana. Jenna on mun perse, mää oon sen paita. <3

Mervi 

Tavattiin ekoi kertoi joskus ku olin iha napero, korkeintaan tokalla tai kolmannella luokalla. Sillon ei paljoa keskenämme puhuttu, Mervi kävi mein luona vaa paristi ku tuli joskus mun serkkujen mukana käymään ja joskus se oli mökillä mukana mun serkkujen kans. Muistan hänestä tyyliin vaan sen, että sillä oli hianot hopeiset nalle riipukset korvissa. :D Mut sitte joskus vähä alle täysikäisenä alettiin silloin tällöin dokaa samoissa bileissä ja sit me tutustuttiin paremmin ja ollaan pidetty yhteyttä aika hyvin toisiimme. Mervin kans on kiva bailaa ja hän on myös mahtava tuki jos sellaista kaipaa. Se kuuntelee ja auttaa parhaansa. Häneen voi myös luottaa ja hänen kanssaan on hauska tehä kaikkee reissuja, esim. juur viime kesänä oltiin kaksisteen viikko Lontoossa! 

Tuomas

Oon tuntenu hänet aina. Johtuen toki siitä että ollaan serkuksia ja ollaan aina oltu hyvin läheisiä sukulaisten kanssa. On juostu kaikisa mahollisissa juhlissa ja tapahtumissa, mukulana tapeltu ja leikitty keskenämme ja vanhempina ollaan tapeltu ihan yhtälailla ku ennenki, lomailtu, bailattu, jaettu ilot ja surut ja mitä kaikkee. Tuomas on mulle ku kolmas velipoika. <3 Rakastan häntä samanlailla ku biologisia veljiäni. Tuomaksen kans on tosi hauskaa, melkein aina keksitään jotain tekemistä ettei tylsyys käy liian raastavaks.

Kasperi

Ollaan tunnettu vissiin jostain ala-asteelta asti. Sillonmää en pahemmin tainnu kyseisen herran seurasta välittää, ei oikein napannu. Mut sit joskus yläasteen aikaan tutustuin siihen vähän paremmin ja huomasin ettei se ihan paska jätkä ookka. :DD Liikuttiin usein samoissa porukoissa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ja nykyään se on yks mun parhaimmista ystävistä koskaan. Sille saa puhua luottamuksellisesti, se ei tuomitse vaikka kuinka perseilis (koska se perseilee ite mukana, hahahaahh) ja hän on tosi symppis + miks kukaan vihais kilttejä kummituksia?

Miikka

Ööh, koskakoos tutustuttiin. Varmaan joskus viis tai kuus vuotta sitte. Tutustuin varmaan Tuomaksen kautta. Ja voi apua. Me ei tultu ollenkaan toimeen! Tapeltiin aina, molemmat vittuili toisilleen sen minkä kerkes. Lopulta se meni siihen että jos olin jossain mihin Miikka oli tulos, lähin pois. Tai sit Miikka lähti pois. Ei tultu ollenkaan toimeen, ei vaikka ois maksettu. Sit jossai vaiheessa iha yhtäkkiä alettiin heittää läppää toisillemme ja kumpikaan ei suuttunu. Ystävystyttiin siis ihan vahingossa ja huomaamatta. Kyllähän me vieläkin vittuillaan ja tapellaa keskenämme, mut kuka ei ystäviensä kanssa tappelis? Ei kukaan voi tulla aina ja ikuisesti 24/7 kaikkien kans iloisesti toimeen. Mut juu, Miikka on hauska tyyppi ja se on luotettava. Sen kans on kiva bilettää ja mökkireissut on mahtavia! :)

Ja kaikista näistä kuudesta voin sanoa myös sen, että joo. Kyllä ne kusipäitäkin osaa olla, niihin palaa usein hermot ja välillä niitä mukamas vihaa. Mut kaikki nää samat ne joutuu kokemaan mustakin, emmää sen parempi ihminen oo ku nekään, sen takia varmaan kestetäänki toisiamme tänki verran hyvin. ;D 

Ehkä tää meni ny vähän ällötekstiks, "ihkuu, tyksin mun frendeist", mut tämmästä pyyettiin. Enkä mää osannu paremminka kirjottaa. Joten olkaa hyvä, toivottavasti ootte ny iloisii ko tiijätte kenen kans hengailen!

- Jassuy.

End on the year 2O14.

On taas jääny tää kirjoittamine vähä.. Mut on ollu mukamas kaikkee, töitä ja bileitä. :DD 

Mut koska joku tuolla askissa jo kyseli postausta joulun ja uudenvuoden menoista, nii nytku oon saikulla eikä oo muutakaan tekemistä nih. No, koitan siis ny muistella menneitä. 

Joulua lähdettiin velipoikien kanssa viettämään Punkalaitumelle mein vanhempien luokse. Lähdettii Forssasta 23.12 ja se matka oli aika urghhh. Olin kuitenkin edellisenä iltana juhlinu omia kaksvitosia nii ei ollu mikkää freessit fiilikset.. Kuitenkii. Päästii ilman suurempia ongelmia Laitumelle ja sielä ku olin hieman korjaillu olojani safkaamalla ja makaamalla, nii koristeltiin sitte pikkuveljen kans kuusi. Mitää muuta ei sitte pahemmi tehtykkä, kaikkia vaa väsytti. Ajoissa siis nukkumaan ja aamulla heräsin siihen, et kaikki jouluhöösää ympärillä. Ite en jaksanu ressaa mistää, otin vaa lunkisti ja kattelin Disney Channelia. Jossai vaiheessa olin sitte taas nukahtanukki siihen sohvalle, ainaki siitä mää heräsin ku äiti kyseli lähenkö hautuumaalle. Iskä ja Riku oli kuulemma menneet jo edeltä ku kävivät Halkivahan hautuumaalla eka. Mei lähettii si äitin kans venaileen niitä kirkon parkkikselle. Hautuumaareissun jälkee ei tehty taaskaan mitään. Paitsi pelattiin Rikun, Petterin ja iskän kans yks viissatanen. Mut muuten. N A D A. Taaskin valitin siitä, että ollaan kai maailman hitain perhe mein jouluperinteissä, koska ruoka on vasta joskus seiskalta illalla ja noin tunti-pari sen jälkee avataa lahjat. Niinku nytki. Seiskalta syötiin ja avattiinks me lahjoja jopa puol kymmeneltä illalla. XD Mut mitäpä tuosa, ollaan nii totuttu nii nukutaa si tai datataa nii menee aika nopeempaa mukamas. 

Joulupäivänä mää heräsin ennen aamuseiskaa koska iskällä oli tylsää yksin nii se päätti "vahingossa" herättää sit mut. Olin mää kai tunnin hereillä kunnes nukahdin taas uudelleen. Heräsin sit uudelleen parin tunnin päästä ja lähdettiinki melkolailla heti Rikun ja Petterin kans ajaa Forssaan. Riku haki nuorimman poikansa ja kihlattunsa Laitumelle, Petteri meni tyttöystävälleen ja mää menin serkkupojan kans Mervin luokse syömään ja viettämään "teinijoulua" alkoholin kera. :D Meillä oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, harmi vaan että yöllä kotiin palatessa poltin käteni liedellä koska pikkuveljeni oli yöllä käyny tekee safkaa.. Ja unohtanu levyn päälle. Se oli aika kipiä kokemus. Nukuin siis sen yön käsi kylmässä vesiämpärissä. Meni varmaan kaks viikkoo ennenku sormet ei enää ollu kipeet. Mut noh, vahinkoi sattuu!

Joulupäivän aamu ja yö.

Punaviinin avaamista Joulupäivänä. Ensimmäinen avaaja hajos, piti soittaa Mervin isälle että tuo työkaluja millä saa pullon auki. Lopulta korkki aukes mut pullossa oli korkin palasia, iu. Onneks keksittiin yhdistää Tupperwaren siivilä ja talouspaperi, meillä oli keittiössä oma tislaamo! Ja oli muute hyvää punkkua! :)

Uusivuosi oltiin Tuomaksen, Kasperin, Mervin ja Saijan kans mun luona. Petteri, Jenny, Ville ja Sonjakin kävi. Ennen puoltayötä Petteri, Jenny, Ville ja Sonja lähti kylille ja Kassu lähti himaa, mut mää, Tuomas, Mervi ja Saija mentii laittaa pommei pihalle ja sitte baariin. Kaikilla oli kivaa, nauratti, tansitti ja laulatti. Oli kiva vuodenvaihde! Seuraava aamu ei vaan ollu yhtä kiva, oli vähä heikko happi. :DD

Uudenvuoden ootd.

Vasemmalla vuoden viimeinen selfie, oikealla vuoden ensimmäinen selfie.

Mää en enää keksi mistä voisin kirjoittaa, joten kai mää lisään tähän loppuu vaa enää parit teiniselfiet ja yritän muistaa kirjottaa taas loppukuusta viimeistää uudellee! Kiva jos jakso kiinnostaa ja luit loppuun asti, jätä toki kommenttiakin! ^^

Sekalaisia kuulumisia, hah.

Jooh. Halloween tuli ja meni. Oli iha kivat pirskeet, mentiin snapsirulettia ja Holmesia. Juoruiltiin ja piettiin hauskaa. :)) Snapsiruletti oli aika menestys, siis kaikille muille osallistujille paitsi mulle. Mulle kun tuli ensimmäiseks sanpsiks rypsiöljy, hyi. ;< Onneks kiersi oksuämpäri pelaajalta pelaajalle, muuten ois ollu paljon siivottavaa. :DD 

Baariinkin mentiin, ja sieltä kun yöllä tultiin kotiin oli joku urpo riehunu tuossa pihalla. Oli heitetty kaikki pyörätelineet pyörineen ylösalaisin + potkittu pihan mopot kumoon. Ja siitähän tietysti valitettiin mulle, tai siis mun pikkuveljelle. Hän kun tuppaa tällä hetkellä olemaan syypää kaikkeen pahaan mitä tässä talossa tapahtuu. Ja oikeasti Petteri ei ole tehnyt suurimpiakaan niistä, joista häntä syytetään. -..- 

No mutta joo, en kuitenkaan jaksanu yöllä mennä vielä nukkumaan joten hain kotoa juotavaa ja läksin taksilla Jylyn luokse jatkamaan bileitä. Sinnehän mää si sammuinki ja äiti herätti aamulla että haluanko kyydin kotiin. Niiden neljän tunnin yöunien jälkeen heräsin edelleen humalassa ja kotio päästyäni päätin jatkaa Halloweenia ettei rapula iskisi. Lauantai meni siis hieman kovemmin kuin perjantai. Mutta ainakin oli huisin hauskaa, vaikkakin Jenna, Saija ja Tuomas oli sitä mieltä että minä ja Kassu oltiin ärsyttäviä. Ja sen takia jättivät meidät kaksin dokaamaan ja lähtivät kolmistaan kauppaan. Pöh, oltaishan me osattu siellä apsilla käyttäytyä, ehkä. ;DD Ja ihme kyllä, sunnuntaina ei ollut pahemmin oloja taikka vitutusta juomingeista, vaikka pitikin aamulla kävellä rikkinäisillä farkuilla pakkasessa kotiin toiselta puolen kaupunkia.

Halloweenist ei menny kauaaka ko tuli kunnon ensilumi, ainaki siis semmonen mikä jäi edes vuorokaudeksi maahan. No siitähän se ilo irtos! Enste mei tehtiin tän talven ensimmäinen lumiukko mun parvekkeella ja sitten ko lähettiin liikenteeseen alkoikin lumisota. :D Mervi ei aluks oikee lämmenny mun ja Kassun sotimiselle mut kyllä se loppujen lopuks si itekki muistaakseni pari palloa heitti. Mut kivaa oli kuitenkii. Vaikkakin ne lumipallot naamaan ja niskaan ei niin kovin mukavalta tuntunukka. :)

Nyt sitte tässä ootellaan tulevaa perjantaita, sillon on Mervillä pikkujoulut. Toivottavasti bileet onnistuu ja ois nastaa. :)))

Mut hei, hurraa! Mää sain töitä! Nyt on kolmas viikko menossa TexVexissä. Siellä on ollut kyllä tosi mukavaa, oon viihtyny. :) Työvuorot mulla on kello 11:00 - 15:00, mutta nyt oon jo pari viikkoo menny jo kymmeneks. Paitsi tänään menin jo aamukaheksaks koska Maikkarilta tuli Huomenta Suomi kuvaamaan meitin duunipäivää. Ohjelma tulee perjantaina, 28.11.2014 kello 06:50 kolmoselta. Ja uusinta tulee samana aamuna kello 08:50. 

Huomennaki tarttis taas mennä kaheksaan töihin ko lähetään 08:40 bussilla Helsinkiin. Käydään tutustumassa Uusix-verstailla, ne on vissiin samanmoisia mestoi ku toi meidän TexVex.

Ensimmäisen työaamun ensimmäinen selfie. :)

Tähän väliin mää en enää taida keksiä mitään, mistä kirjoittaa. Lisään siis vaan loppuun joitakin randomei kuvei viime viikoilta. ^^

Tiistai-illan fiiliksiä koska ensimmäisen työviikon keskiviikko napsahti vapaapäiväks. :)

Innostuin ranteilla kutomisesta ko Ira postas kuvan omasta huivistaan. 

Perjantaisia älyllisiä ideoita; koska en jaksanu odottaa lävistäjälle pääsyä niin hakaneulalla si vaan kulmasta koru läpi! Mut nyt on aina.kin taas kulmakoru, ja toinenkin tulee pian. :))

Mutta nyt saa riittää, mää jatkan nettiyhteyksen kans tappelua. Koska Supernatural ja Netflix!

Ps. sry tää epämääräinen postaus, kaikki on ihan sekasin ja plöö. Mutta ny ei jaksa keskittyä enempää ko netti lagailee koko ajan.

^ ^ ^

Long time no see!

Oho, on taas menny mukamas nii lujaa että koko blogiki iha unohtunu. o.o 

Mut nyt ko ei oo mitään tällä hetkellä, nii vois vähä yrittää muistaa mitä on tapahtunu. 

Ekaks, olin muutama kuukausi si kampaajalla. Sanoin vaa että kaikki kuolleet pois, mut kunhan ponnarille silti vielä saa. Kampaaja vähä ihmetteli, yleensä en anna leikkaa pituudesta paljo mitää pois. Mut nyt oli tukka sen verran huonona et itteeki iha vitutti, nii kaikki si vaa kerralla pois. Nyt on edelleen tosi outoa, ku hiukset yltää juur toho olkapäille. Viimeks ollu näin lyhyt tukka monta vuotta si. Mut on tää ny silti kivampi, ei oo enää semmonen kuollu takkukasa, ny se on eloisa takkukasa. ;)

Tokaks, mun pitäis olla jo nukkumassa. Kello on jo 02:07 ja mulla on huomenna päivällä tutustumiskäynti mun ehkä tulevaan työpaikkaani. Mutku on vielä nii paljon tekemättä, pitää tulostella papereita, ettiä verokorttei ja käydä suihkussaki. Äää, miks oon aina näin hidas ja jätän kaiken viime tinkaan. -.-

Kolmanneks, perjantaina mää ja mun kaks ystävää järkätään Halloweenbileet. :))) Niistä sitten jos kehtaa tekstiä ja kuvia julkaista, nii vois taas tehdä Hallopostauksen. Innolla odotan bileitä, toivottavasti kaikki menee niinko on suunniteltu. :3

Neljänneks, mun aivot ei toimi. Oon ihan uliuli, en tykkää itestäni tämmäsenä. Aina ennen oon ollu hyvinkin itsenäinen ja ny oon aika plöö. Onhan tää fiilis ihan kiva, mut kuitenki vähä häirittee ku ei ota omista ajatuksistaan selvää, eikä tiedä miten päin pitäis olla ku kaikki asiat on vähä epäselvää ny. Ensin on iloinen ja koko maailma hymyilee, sit yhtäkkiä onki kaikki päin puuta ja haluis vaa jäädä peiton alle angstaamaan. Mut kai tää tästä, itsetutkisteluja Intiassa jos ei muu auta. Tai sit vaan opettelen elämään uuden persoonallisuuteni kanssa. LOL

I MISS LONDON

DAT LONDON FEELING, KU IKÄVÖIT TAKAS LONTOOSEEN JA MUISTAT ETTÄ KUIVA-AINEKAAPISSA ON YKSI PURKKI KANAKOKAA JÄLJELLÄ. <3